"Knowledge is rooted in all things—the world is a library." Tämä lakota-intiaanien ajatus puhutteli minua tänä iltana sen verran paljon, että päätin lähestyä omaa sisäistä kirjastoani ja verkkoa, jonka varaan punoa mietteitäni omasta elon polustani ja kodistamme, käsittämättömästä Telluksesta, Universumista, Salaisuudesta. Ja kaikesta kiantolaisesta realismista sillä välillä. ;)
Kuka olen tänään - entä iankaikkisesti? Tätä ovat ihmiset maailmansivun miettineet ja miettinevät jatkossakin. Tässä blogissa kannan oman hiekanjyväni rantahiekkaan. Matkamme edetessä tulee ilmi, että perhosen sielussa asuu mm. höpsähtänyt runotyttö, satutäti ja väärälle aikakaudelle syntynyt wannabe-hippi. Pidemmittä jorinoitta tahdon kuitenkin jakaa tähän loppuun yhden viimejouluisista hahmotelmistani:
Hengitän hopeakuusen varjossa
pihkaa partasi pieluksella
kurkistan sieluusi
säröjen, halkeamisen uumeniin
heittäydyn rotkoihin
kuin se olisi vetovoiman laki.
Yrtit tummuvat, haapa hiiltyy,
loimu poimuisten vuorten lakkaa
Ra'n laskiessa kätensä
vihanan laakson ylle.
Jää hyvästi, Päivän pimehdys !
Teidän, Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti