Kuoleman edessä sanat pettävät minut

Maanpäällinen hippitaivas

Pintest on kyllä yksi idearunsauden sarvi! Ensin löysin joltain gypsy-sivustolta Katwise O´Sullivanin vanhoista villapaidoista kasaamat  hippitakit ja niiden teko-ohjeet, ja lopulta youtubauksen naisen elinympäristöstä Brooklynistä. Voi sisaret ja veljet, tämän paikan kelpuuttaisin omaksikin asuinsijakseni! Ja tuo vanha koulubussi olisi vähän toista kuin HSL:n rötisköt.

Katwisen Brooklyn tuo kovasti mieleen Bratislavassa sijaitsevan Spirit Hotellin, jossa yövyimme siskoni kanssa uutena vuotena 2008. Hotelli näytti ulkoapäin avaruusalukselta ja sitä pyöritti sekalainen seurue old school -terveyshippejä. Myytävänä olleet rohdokset kasvoivat kuulemma hotellin takana olleella rinteellä. Kokemisen arvoinen paikka. Mutta palatakseni vielä tähän taiteilijasieluun...

 Artisti itse. Kuva lainattu täältä.

Katwise jakaa auliisti netissä ohjeita samantyylisten takkien ja hupparien tekemisestä kiinnostuneille. Näkyvät saumat vaan vaativat kunnollisen saumurin, jollaista itselläni ei toistaiseksi ole. Katen takkeja ja muita vermeitä saa tilattua Etsystä ja neitokaisella on kivannäköiset sivut tässä osoitteessa. Etsyyn tulee kerran kuussa myyntiin uusi Katwise-mallisto. Seuraava erä lähtee maailmalle 29.10 klo 9 New Yorkin aikaa. Kandee olla nopea, jos mielii osingoille.

Mainio Kaplinski

Aurinko tulee alas pihkaa myöten

haavoittuneita runkoja pitkin

silittämään sinun suljettuja silmiäsi

--------------

Varmasti rauha on olemassa jossain

täällä miten muuten ihmisilläkin olisi

välillä sellaiset silmät miten muuten

rinteessä olisi niin vihreitä lähteitä

Otteet ovat tästä kirjasta:

Kuka sanoi ettei 80-luvulla muka tehty hyviä runoja??

Pysäytys

Juha Tapion hyväntekeväisyyssetäimago ja Radio Novan soittolistoilla laskettelavt biisit eivät ole yleensä onnistuneet puhuttelemaan meikäläistä. Seuraavassa onkin jotain poikkeuksellista. Lapsen vilpitön katse, aikuisen kiireen rypistämä otsa, vanhuksen riisipaperinen käsi...

Kasvuun tarvitaan...

Jos kosketat minua hellästi
Jos katsot minua ja hymyilet
Jos kuuntelet minun puhuvan
ennen kuin itse puhut
Niin kasvan, todella kasvan

Bradley, 9 vuotta

Valoinspiraatiota

"So the darkness shall be the light, and the stillness the dancing." -T. S. Eliot

Viikonloppu on sujunut teatteriopintoihin liittyvän valosuunnittelukurssin merkeissä. Enpä olisi vielä vuosi sitten kuvitellut, että tulen hullaantumaan tällä tavalla teatteritekniikkaan ja puvustukseen! Valo vaikuttaa aivan huikealla tavalla vireystilaan ja tunnelmaan, ja näin iltojen pimetessä sen huomaan itse selvemmin. On aika kaivaa herätysvalo ja kynttilät koloistaan.

Valosuunnittelukurssin innoittamana olen myös katsellut muita tehokkaita kodinvalaisuratkaisuja. Tänään Helsinginkadun Soul Vintagessa törmäsin kerrassaan ihaniin retrolamppuihin, joista en valitettavasti saanut otettua kuvaa. Viimeksi kierrätyskeskuksessa käydessäni löysin simppelin varjostinkehikon, johon olisi tarkoitus rakennella jotain pitsistä. Järeämmän valaistuskapasiteetin saamiseksi olen lisäksi innostunut työmaavalaisimista, joilla voisi rakennella kotistudiota tai varjokuvateoksia.

Valokuvatessa valolla leikittely saa aikaan kontrasteja, sävyjä, elämää... Alla muutamia inspiraatiokuvia kuluneen viikon varrelta.

 Arno Rafael Minkkinen

 Katerina Plotnikova

Noell S. Oszvald

...Näistä tulikin mieleeni, että Suomen Valokuvateiteen museossa on joulukuun puoliväliin asti kiintoisalta kuulostava näyttely, SURREALISMIA JA SILMÄNLUMETTA 1900-luvun alun valokuvakorteissa. Måste se!

So the darkness shall be the light, and the stillness the dancing.
T. S. Eliot
Read more at http://www.brainyquote.com/quotes/keywords/light_3.html#vX5314D9CbrIqrxC.99

So the darkness shall be the light, and the stillness the dancing.
T. S. Eliot
Read more at http://www.brainyquote.com/quotes/keywords/light_3.html#vX5314D9CbrIqrxC.99

So the darkness shall be the light, and the stillness the dancing.
T. S. Eliot
Read more at http://www.brainyquote.com/quotes/keywords/light_3.html#vX5314D9CbrIqrxC.99

Aamuvirityksiä

Kylläpäs nyt on huikaiseva postaustahti! Virittelin tänä aamuna pitkästä aikaa ukuleleani Aapelia. Eilinen laulutunti teatteriharkoissa synnytti akuutin kaipauksen musiikin pariin. Laulaminen on takunnut jo monta vuotta ja tuntui hyvältä saada jonkinlainen vakuus siitä, että tekniikka on vielä tallella, vaikka hengityslihasten kunnossa olisikin rutkasti toivomisen varaa.

Onhan tässä aikaa haaveillakin ja bluessointuja tapailla, kun sijaisuuksia ei ole nyt ollut tarjolla kovin kaksisesti. Taantuma näkyy myös hoitoalalla. Epätietoisuudessa ja viipyilevässä odotuksessa elävän aika on pitkä. Ja toisaalta tyhjä tila on mahdollisuus uusille urille. Tänä aamupäivänä olen fiilistellyt kotistudioita...

... ja soivia sikarilaatikoita!