Sitoutumisesta

Kruusilassa sijaitsevan Ystävyyden majatalon isäntä, Daniel Nylund, vaikuttaa viisaalta mieheltä. Teoblogissaan hän kirjoittaa mm. sitoutumisesta. Minusta tämä on varsin pätevää kaikissa ihmissuhteissa. :)

"Minä-sinä suhde ei avaudu suhdeturistille, joka mittaa kokemuksensa syvyyttä matkakohteidensa lukumäärällä, eikä sillä kuinka pitkäksi aikaa hän on pysähtynyt antautumaan ja sitoutumaan yhteen suhteeseen. Kun hän on vihdoinkin vapautunut vanhempiensa orjuuden ikeestä hän ylläpitää vapauttaan sillä ettei sitoudu edes omien lastensa hyvinvointiin vaikka jostain mielijohteesta olisi sellaisia tullut tehneeksikin. Postmoderni ihminen on orjuuttanut itsensä vapauteen – tai ainakin kuvitelmaansa siitä, mitä vapaus on. Hän ei matkoillaan tarvitse karttoja, koska ei oikeastaan ole matkalla mihinkään. Tärkeintä on vain pysyä liikkeellä – olla pysähtymättä. ----

Elämän leveysulottuvuus tulee niistä asioista joista olen kiinnostunut. Mitä laajemmalle uteliaisuuteni yltää sitä avarampi olen.  Tätä tasapainottava ulottuvuus on elämän syvyys. Se tulee siitä, mihin tai kehen, olen kaikkien kiinnostusteni keskellä valmis sitoutumaan. Ihmisyyden rajallisuus tulee vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun yritän sovittaa näitä ulottuvuuksia yhteen.

Leveysulottuvuus tuo määrätöntä rikkautta. Syvyysulottuvuus tuo henkilökohtaista tarkoitusta. Sen sijaan, että lukisin yhden kirjan alusta loppuun, luen seitsemän kirjaa alusta jonkin matkaa. Rauhaton sieluni seurustelee mahdollisimman monen ihmisen kanssa, ottamatta yhtäkään suhdetta antautumisen tai sitoutumisen kautta todesta.

Kiireiset käteni koskettavat sataa projektia, ilman että sydämeni olisi yhdenkään syvemmässä tarkoituksessa mukana. Sanon pinnallisen kyllän kaikille, sanomatta perusteellista eitä millekään tai kenellekään. En kestä sitä, että perusteellisen kyllä-sanominen edellyttää yhtä perusteellisen ei-sanomisen jollekin toiselle. Haluan pitää kaikista ja kaikesta kiinni. Silti minulla ei ole mihinkään kunnon otetta.

 

Syvyys kutsuu minua todellisuuteen, jota en pysty kontrolloimaan: sitoutuneeseen rakastamiseen, elämäni rajaamiseen sinään, jonka kohtaamista en pysty pitämään hanskassa pelkän aivokapasiteetin varassa. Kiusallinen juttu. Syvyys haastaa minut elämään jatkuvassa muutosprosessissa. Leveys on paljon sallivampi muuttumattomuuteni suhteen. Sitoutuminen ei merkitse vain sitä että tarkoittaa mitä sanoo tai että sanoo mitä tarkoittaa. Sitoutuminen on sitä, että koko olemuksellaan todella tarkoittaa sitä mitä tarkoittaa.---

Jokaisen elämän laatu määräytyy sen kautta mitä ja ketä hän rakastaa, kenelle hän antautuu ja keneen hän sitoutuu. Sidottuna oleminen ja sitoutumisen ero on huikea. Ensimmäinen ehkäisee itsenäisyyttä ja vapautta. Toinen edellyttää itsenäisyyttä ja vapautta."

 

---

Oi länsituuli nouse jälleen

Tänään oli ensimmäinen aamu, jona parvekkeella istuskellessa tarttee villasukat. Ainoana lohtuna seuraavan kesän (ja halpojen lentolippujen) toivo. Haikeus... Cumulus niin osaa nämä mielentilat ja liikutukset!

Wander a bit

"A pilgrim is a wanderer with a purpose."
-Peace Pilgrim

Kävin muutama viikko sitten katsomassa ystäväni kanssa Mustikkamaalla Ylioppilasteatterin teoksen "Onnen ensimmäinen laulu", jossa käsiteltiin onnellisuutta ja sen etsintää. Esitys kiersi Mustikkamaan maisemissa ja päättyi uimarannalle, josta avautui näkymä entiselle mietistelykalliolleni. Stunning. Ylioppilasteatterin leirinuotiotunnelmointi vaahtokarkkeineen ei sinänsä ehkä onnistunut sykähdyttämään, mutta se maisema, ne kalliot. Kaikki on tässä. Meri on lohdullinen. Se on aina ollut ja on.

Onneksi on lauluntekijöitä, joilla on tulkitseva Sydän. Tämä Juha Vainion sanoittama "Jossain" kytkeytyi löyhästi myös Mustikkamaan näytökseen ja sen esittää ihana Liljan loisto. Yona oli viime lauantaina Mbarin terassilla esittämässä uutta kokeellisempaa tuotantoaan ja joo, kuulostihan se paremmalta kuin joku Chisu, mutta vanhanaikaisena sieluna tangot ja mustalalaisromanssit uppoavat paremmin. ;)

Runotasku kylässä

Tamperelaislähtöinen. sittemmin porvoolaistunut kirjailija Jussi Kylätasku (1943-2005) lienee useimmille sukupolveni edustajille tuntematon tuttavuus. Minäkin olisin autuaan tietämätön hänen elämäntyöstään ellen olisi aikanaan sattunut mieltymään Risto Jarvan elokuviin. Kylätasku on nääs monen Jarvan ohjaaman filmin käsikirjoituksen takana.

Silkasta utealiaisuudesta lainasin kirjastosta Kylätaskun esikoiskokoelman, Kosketuskohdat (WSOY 1966). Kuuskytlukulaista poliittista paatosta ja vanhoista aatteista vapautumisen huumaahan Kylätasku pääpiirteissään teksteissään hehkuttaa (niin... enpä enää kolmea kymppiä lähestyessäni taida jaksaa innostua vallankumouksista...), mutta joukosta löytyy myös pari tuoretta ja oivaltaa:


Päiden muoto on pitkänomainen, suippo, kasvonpiirteet skitsoidit.
Sulkeutuneisuutta ja sisäistä tasapainoa korostaa korvien puuttuminen.
Aivojen lähes olematon tila (takaraivon vähäinen koveruus)
ilmaisee levollista mieltä. Katse on ylevä, väliin hienoisesti huvittunut;
vivahteet vaihtelevat sään mukaan.
Joka kiipeää kaiken uhalla rosoista pintaa ja katsoo syvälle silmään,
näke kartiomaisen kolon, jonka nurkkauksessa piilee
merilinnun pesä.
 

--------------

Te olette onnellisia ihmisiä!
Te asutte uudessa kodissa, joka on
rakennettu kaikkia nykyajan vaatimuksia noudattaen.
Koulut ovat sopivan etäisyyden päässä, hienot nykyaikaiset
kaupat ovat lähellä, pihalla on lapsilla leikkimistilaa, autoilla
omat paikkansa ja talossa on hyvä sauna.

("Purjetie 7 K 374)

Kääntyvät kulmat

Kirjan kulmat kääntyvät.
Vaihtuvat komerot, joihin vaatteeni viikkaan, kuppini asettelen.
Verkalleen, laiskasti maaliskuun kehrässä
kuuskytlukulainen jazz surisee taas ohimollani.
Vihreät lesket Westendin joogasaleissa
odottamassa toimitusjohtajan syleilyä,
kuohuviiniä porealtaassa
saa myös uimahallin vesiin laskea lasin
jos on tarpeeksi ikää.

Edellinen runo syntyi äkkiarvaamatta yllättäen Otto Donnerin nerouden inspiroimana. :)

Japanilainen kuutamoserenadi

"Kirkas täysikuu näkyy tuhannenkin virstan taa, mutta vielä kauniimpi, aivan verrattoman kaunis, on kuu joka pitkän odotuksen jälkeen vihdoin nousee päivänkoiton tienoilla: lumoava vihertävä hohde syvällä vuoristossa kasvavien setrien latvojen lomassa, tai tuon tuostakin syksyn sateisten pilvenkumpareitten kätköön peittyvä kuu. Kuutamon kimallus kastanjan ja valkotammen kosteankiiltävillä lehdillä liikuttaa ihmistä sydänjuuria myöten.; kun sitä katselee, toivoo vierelleen herkkää ystävää, ja kaupungin haikeat muistot palaavat mieleen."

-Kenkō: Joutilaan mietteitä

I come to you

Helmikuun viimeinen aamu olkoon omistettu Carla Brunin samettiselle äänelle ja ranskalaiselle herkistelylle!

Quand le vent l'emmenait...

Tunnelmakuvia 1

Suo

Suopursupolku

Kovat ja kuivat lumihiutaleet

Kaikki tulevat taisteluni

-Vilja-Tuulia Huotarisen runoteoksesta Seitsemän enoa

Pyhäkoulutyttö

Ryhdyin sitten Pyhäkoulutytöksi Hakekaa kätilö! -sarjan jouluspesiaalijakson kunniaksi. Jakson päätössanat sopivat oivasti vuoden alkuun:

"Kohtalo saattaa riepotella meitä, mutta juuremme ovat syvällä. Rakkaus ravitsee niitä. Kukoistamme siinä, mihin meidät on istutettu. Käännämme kasvomme kohti aurinkoa."