Tarinan Keijo ei ole kukaan todellinen ihminen (tai ainakaan minä en häntä tunne), mutta seuraava tuotokseni on kaikesta huolimatta omistettu kaikille Keijo-nimisille pikkukriminaaleille...
KEIJO
Se mies oli hervoton nisti
ja entiseltä ammatiltaan alkoholisti
äiti pasifisti, isä rasisti
poikansa Keijoksi risti.
Oli lapsena keinuhevosta, jojoa
eikä matikan kokeista yhtään pojoa
lapsena kokeili käsiojoa
mut kasvoilleen sai vain sohjoa.
Katujen varjot kasvoilleen piirsi
viiltävät loukkaukset tuonnemmas siirsi
terävä ja tylppä ranteensa viilsi
sydämen kipunat karrelle hiilsi.
Vaik' taivalta sataa kylmintä lokaa
joskus myös naikkosen kadulta pokaa
mut jos se häilyy tai reippaasti mokaa
on turha odottaa mahista tokaa.
Subu vei filtterit, viina mutterit
pikkumurroista jo kutsuu kalterit
veivinsä heittää myös falskit kaverit
kolisee tiilien sisässä patterit.
Voisiko paistaa ikkunasta valo?
Voisiko koittaa toisenmoinen talo?
Suunnaksi Häme tai vaikkapa Salo
tai kaivetaan maan alle onkalo!
Nyt oon vapaa mies ja itseni herra
ja duunini sikasiisti Kodin Terra
kun täältä joskus meen, poistun yhden kerran
katson silmiin vilpittömän Suomen serran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti