"Kirkas täysikuu näkyy tuhannenkin virstan taa, mutta vielä kauniimpi, aivan verrattoman kaunis, on kuu joka pitkän odotuksen jälkeen vihdoin nousee päivänkoiton tienoilla: lumoava vihertävä hohde syvällä vuoristossa kasvavien setrien latvojen lomassa, tai tuon tuostakin syksyn sateisten pilvenkumpareitten kätköön peittyvä kuu. Kuutamon kimallus kastanjan ja valkotammen kosteankiiltävillä lehdillä liikuttaa ihmistä sydänjuuria myöten.; kun sitä katselee, toivoo vierelleen herkkää ystävää, ja kaupungin haikeat muistot palaavat mieleen."
-Kenkō: Joutilaan mietteitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti