Suomi-iskelmän rappiotilasta ja Aasian kaipuusta

2000-luvun suomi-iskelmää ei voine kaiketi pitää keskimäärin kovin tasokkaana. Omasta mielestäni korvain kestävää lavatanssimusiikkia on viimeksi julkaistu 70-luvun loppupuolella (Tapani Kansa, Katri Helena...). Nykymenosta kuitenkin puuttuu tunne, tulkinta ja sanoma. Iskelmien aihepiirit eivät enää sykähdytä. Kansalaisromanttinen yhtenäiskulttuuri on katoamassa. Snif.

Tykkäisin käydä lavatansseissa, mutta usein Suomen kesäyössä soi vain joku järkyttävä peräkylän poikain rautalankahumppa kankealla äänentoistolla. Pari poikkeusta uuden iskelmän markkinoilla on tullut kuitenkin vastaan. Esim. tätä Annika Eklundin kipaletta kun kuuntelee, on pakko vähän peppua pyörittää...Käkisalmen Reetan sijasta kaivataan siis nyt Aasiaan. Käy sekin. Tästä on siis turha etsiä sen syvällisempää... :)