Vai onko viha, rakkaus kaks suurta
puun yhden haaraa, samaa alkujuurta?
Samaako laineilla on päivän kilo
ja synkkä pimeys syysöisen taivaan?
Samasta lähteestäkö suru, ilo?
Yks onneen nousee, toinen vaipuu vaivaan,
ken viinin juo, ken kivun keisoliemen,
mut ilon maljassa on murheen pisar,
kukassa onnen piilee tuskan siemen
ja kuolo elämän lie kaksoissisar...
-Kaarlo Sarkia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti