Seuraava ote on Claes Anderssonin kirjasta Pimeän kirkkaus.
Pidän puista kun ne laulavat myrskyssä ja vaintavat hiljaisuuden
joka muistuttaa kuolemaa.
Pidän muurahaisesta kun se ihmettelee raahaten valtavaa ristiään:
missä päin mahtaa olla Golgata?
Pidän siitä kun kanttarellinalku työntää keltaisen nenänsä sammalesta
ja aurinko täyttää maailman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti