Matkustajavaunu kolisteli kohti länttä
koleana, kirkkaana yönä
äidin juuttisäkkiin pakkaama kahvipannu
tuntui raskaalta pientä rintaa vasten
taskussa tuppo Untamon jouhia
lehmät oli jätettävä rajan taa.
Rintavat emännät hytisivät ruutumekoissaan
Terijoen asemalaiturilla
ja kantoivat puimakoneen siivilöitä
viimeiseen vaunuun
kulman takana tuoksui mahorkka,
upseeri naukkasi varttipullostaan.
Evakuointisuunnitelman mukaan
lapsivuoteiset ja imeväiset ensin
loput riviin, pinoon, nyt hiljaa!
mietin mitä me teemme
tässä panttivankidraamassa
kun yläpuolella kaartelivat punatähtiset hävittäjät
jossain kaukana ritisi ja pamahti
mutta koskaan ei osunut...
Aamulla sotilaspoliisi vei meidät
vieraiden ihmisten navettaan
piti tehdä koti:
kauriskoita pöytään, hellalle tuli
ja kuusenhavuköynnös ovenpielustaan.
Minusta tuli pikkuvanha
ja isommatkin pojat uskoivat minua
vaikka olin lyhyenläntä ja huuleni ahavoituneet
kuitenkin ihmettelin mitä äiti oikein iltaisin itki
isähän lupasi palata
kun silmut puhkeavat
välirauhakin oli solmittu.
Minä en aavistanut
että tulisi huhtikuu ja miehet tummin kulmin
pöydälle ruskea kirje
kuva äidistä aidalla
kuoresta pilkottava medaljonki
perinnön tähteet
isä oli siirtynyt tuonilmaisiin, sanoivat.
Minä en ymmärtänyt
ja kuitenkin ymmärsin
metsiä ja soita piiritti sankka savu
joka sekoittui saunan piipusta pyrkiviin tuprutuksiin
mutta minä kiipesin pihakoivuun
arvelin, että sieltä näkisin vielä Viipuriin
ja siihen luottaen
nukahdin tilhen pesän lämpöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti