Satu kastehelmestä ja kyyneleestä

Kasteen kimaltaessa auringossa

puhui kastehelmi kyyneleelle näin:

Lehdon kukat rakastavat minua

ja minussa peilautuvat aurinko ja pilvet.

Mutta sinä kyynel, jossa ei kukaan peilaudu

ja joka et ole kenenkään ystävä,

olet saanut surullisen osan:

Sinua pidetään ilon vihollisena

ja sinä asut surun kodissa.

Tähän kyynel vastasi hiljaa:

Minun kutsumukseni on tehnyt minusta vakavamielisen:

Olen nimittäin matkalla taivaaseen
viemään viestiä kärsivältä sielulta.

-Axel Fredenholm