maanantai 1. heinäkuuta 2013

Pyhyyden puolustuspuheenvuoro

Lueskelin kesän välipalana hämeenlinnalainen filosofian opettajan, Johannes Ojansuun kirjan Pyhyys - rajalla oleva ihminen, joka saarnaa pyhyydestä riisutun arkisesti ja mystifioimatta. Samalla kirja soveltuu mielestäni mainiosti kymmenen vuoden takaisten filosofian lukiokurssien kertausmateriaaliksi. Ojansuu tarjoilee mm. tällaisia oivalluksia:

"Pyhyyden tehtävä on suojella meitä liialta valolta, estää se "siipien palaminen", joka yrtityksistämme päästä päästä liian lähelle totuutta seuraa. Pyhittämisen hyve on sekä lopullisuuden että varmuuden rauhaan jättämistä. Pyhyys on tässä mielessä pikemminkin epätietoisuuden ja epävarmuuden kuin universaalin totuuden ja varmuuden taustavoimia. Meidän olisi opittava suojelemaan itseämme lopullisilta totuuksilta eli toisin sanottuna suojelemaan epävarmuuttamme. Meidän olisi opittava varjelemaan piilopaikkoja ja varauloskäyntejä. Mikään ei ole niin vaarallista kuin kaiken paljastuminen, sillä sen mukana kuolee myös se ihmetys ja seikkailunhalu, joiden kautta ihminen voi välttää pitkästymisen aiheuttaman moraalisen paatumuksen."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti