Rainer Maria Rilke (1877-1926) oli itävaltalainen runoilija, jonka tuotantoon törmäsin viime kesänä tutustuessani Panu Rajalan kirjoittamaan Aila Meriluoto -elämäkertaan, Lasinkirkas, hullunrohkea. Meriluoto on ammentanut paljon Rilken ajatuksista ja mm. suomentanut nuorempana ahkerasti miehen tuotantoa. Luettuani vastikään Rilken kenties kuuluisimman teoksen, Kirjeitä nuorelle runoilijalle, aloin ainakin jollain tasolla ymmärtää Meriluodon hehkutusta.
Rilke oli elämänsä aikana kirjeenvaihdossa useiden eri alojen ihmisten kanssa. "Nuorelle runoilijalle" kirjoitetut kirjeet oli osoitettu itävaltalaiselle upseerille, joka tunnettiin nimellä Franz Xaver Kappus. Kirjeitä nuorelle runoilijalle esittelee Rilken lähettämistä kirjeistä kymmenkunta. Esipuheessa Kappus kertoo lähestyneensä Rilkeä parikymppisenä pojankloppina, joka oli ajatumassa kykyjään vastaamattomalle alalle eli armeijan leipiin. Kirjeenvaihto Rilken kanssa kirvoitti kuitenkin Kappuksen haaveita kirjoittamisesta siinä määrin, että hän päätyi kirjoittamaan lehtiin ja jatkoi samalla novellien, humorististen sketsien ja lyhyttarinoiden parissa.
Heti ensimmäisessä vastauksessaan Rilke tekee selväksi, ettei hänellä ole aikomuksena alkaa nuoren runoilijan kriitikoksi. Sen sijaan hän rohkaisee tätä etsimään aidosti ja luottavaisesti omaa ääntään, kirjailijan sielua ja miettimään syitä kirjoittamiselle. "Kysykää itseltänne, olisitteko valmis kuolemaan, jos Teiltä evättäisiin kirjoittaminen?" on toki kovan luokan kysymys, mutta luultavimmin aiheellinen sellainen. Luovaa työtä tekevän sisäisten motiivien on oltava riittävät, jotta olisi valmis kestämään raastavaa epävarmuutta ja julkista arvostelua. Rilke kirjoittaa mielestäni seuraavissa otteissa vallan osuvasti:
"Taiteilija ei tee laskutoimituksia, vaan kypsyy kuin puu, joka ei kiirehdi mahlansa virtaamista ja joka seisoo luottavana kevätmyrskyssä ilman vähäisintäkään huolta siitä, ettei kesä tulisi. Se kun tulee joka tapauksessa. Mutta vain näille kärsivällisille, jotka jaksavat odottaa, vaikka ikuisuuden, niin huolettoman hiljaa ja avoimina. Se läksy, jota opettelen päivittäin, kivuissani, joista olen kiitollinen: kärsivällisyys on kaikki kaikessa!"
"Te olette vielä nuori ja niin alussa, ja sitä minä Teiltä koko voimallani tahtoisin pyytää, että pysyisitte sydämessämme kärsivällisenä jos ette heti löydä ratkaisuja, rakastaisitte kysymyksiä sinänsä kuin lukittuja huoneita tai kuin kirjoja joiden kielestä ette saa selvää. Suotta peräätte nyt vatsauksia, joita Teille ei voida antaa, koska ette ole voinut niitä elää. Kaikki on elettävä, siitä on kysymys. Eläkää kysymykset. Kuka tietää, jos eräänä päivänä elätte, itse sitä huomaamatta, vastauksetkin."
Rilke opastaa myös nuorta Kappusta kohtaamaan pohjatonta yksinäisyyttä ja menettämisen tuskaa, pohtimaan Jumalan olemassaoloa ja kaiken ykseyttä sekä kehottaa nuorta miestä pyrkimään kohtuullisuuteen kaikessa mikä liittyy ruumiinnautintoihin. Erityisellä varovaisuudella hän pyytää oppipoikaansa vaalimaan rakkauden mysteeriä ja osapuolten yksinäistä tilaa. Rilken näkemyksen mukaan rakkaus näyttäisi kukoistavan vapaana ja riippumattomana. Itse hän oli kulkuri.
Aina vain yksi näyttää nousevan yli kaiken - kärsivällisyys nimittäin. Siitä Rilke ei malta olla saarnaamatta:
"Olkaa kärsivällinen, jotta kestäisitte, ja tarpeeksi yksinkertainen, jotta uskoisitte. Ja alkakaa yhä lujemmin luottaa siihen, mikä on vaikeaa. Ja pitäkää yksinäisyyttänne ystävänä. Mitä muuhun tulee, antakaa elämän kulkea. Uskokaa pois; se on oikeassa, tapahtui mitä tahansa."
Hmm, siinäpä ajateltavaa myös nuorelle runoilijanalullevuonna 2013. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti